Toivo voittaa epätoivon

TOIVO VOITTAA EPÄTOIVON

Epätoivo on synkkä tila, jossa ei tunnu näkyvän ulospääsyä vaikeasta tilanteesta. Se tuntuu täysin pimeältä tilalta, johon ei valon pilkahdus yllä. Tällaisia päiviä on omani elämäni varrelle osunut valitettavan monta. Niin taitaa olla monen muunkin kohdalla.

Epätoivon hetkellä ei useinkaan tiedä mitä ikävää todella viime kädessä tapahtuisi vaan sitä ympäröi osin mystinen katastrofin pelko, joka voi olla kauhuakin. Se sisältää ajatuksen, että jos asiat eivät muutu parempaan suuntaan, niin sitten tapahtuu jotain peruuttamattoman ikävää. Se on musertava tunne.

Toivo ei tarkoita, että asiat olisivat hyvin vaan, että on uskoa siihen, että vaikeuksista selviää ja on niin sanotusti hyvä lopputulos. Toivo ei tarkoita, että asiat olisivat jo hyvin, koska silloin ei tarvitse toivoa selvitäkseen jostakin. Epätoivo ja toivo liittyvät siis kummatkin vaikeaan elämäntilanteeseen.

Raamattu puhuu paljon toivosta. Se tarkoittaa myös sitä, että Jumalalle ja Raamatun henkilöille ihmisten vaikeudet eivät ole vieras asia. Psalmi 23 kuvaa hyvin epätoivoa. Siinä se on sanoitettu pimeäksi laaksoksi tai vastaava englanninkielinen käännös puhuisi kuoleman varjon laaksosta. Se on siis hyvin synkkää. Jumalan läsnäolo ja huolenpito elämässämme ei riipu siitä koemmeko epätoivoa ja toivoa. Hän on siellä missä on epätoivoakin. Epätoivo tekee kuitenkin inhimillisesti olostamme hyvin tukalaa. Olen huomannut, että epätoivon keskellä kaipaa toivoa, toisaalta jos se toivo on heikkoa, niin pelko sen menettämiseen voi olla suuri. Mielestäni epätoivo liittyy paljon siihen, että ongelmista pitäisi selvitä omin voimin ja luottamus Jumalan huolenpitoon on heikko tai olematon. Toivossa katse suuntautuu itsestä ulospäin. Kristillisestä näkökulmasta toivo on Jumalassa. Hän on se, joka saattaa meidät ulos pimeästä, silloinkin kun emme jaksa sitä itseä uskoa. Hänkään tosin ei pakota meitä kulkemaan sitä polkua, jonka Hän näkee meille hyväksi vaan tekee sen jos me sallimme sen Hänelle.

Epätoivon hetkellä kannattaa lukea Raamatusta Jumalan huolenpidosta tai vaikka kuunnella toivonpuheita.fi -sivustolta ääneen luettuja rohkaisevia raamatunkohtia. Kannattaa myös olla avoin ja pyytää ystäviltä tai omalta seurakuntayhteisöltä apua. Jos kumpaakaan ei ole, niin on hyvä aika aloittaa seurakunnassa käyminen.

Lauri Nurminen